Tänään oli ihan tavallinen päivä pitkästä aikaa, ainakin tähän asti. Vähän päätä särkee kun jouduin ruiskulakkaus hommiin. Muistin tänään puhua ihmisille, ja nauraakin. Mutta vielähän tässä on aikaa järjestää vaikka minkälainen ogelma. Ailahtelujen jälkee muistaa kuitenkin taas arvostaa tasaisuutta.

Väsyttää, mutten haluais mennä nukkumaa, enkä herätä aamulla. Voisin kävellä assalle kattomaan lähteviä junia ja ihmisiä, jossei ois noin kylmä. Pari astetta pakkasta, ja Paula oli kyllä oikeessa kun sano että jäädyn pystyyn jos meen ulos.

Oon alottanu pitkästä aikaa villasukat. Ei kyllä oikein suju, mutta jos sais tän talven aikana ees yhet tehtyä. Olis ihanaa osata neuloa kaikkea. Siitä mieleen että pitääkin googlettaa jos jostain löytyis _helppoja_ ohjeita.
 
Tänään sain kerrankin olla oikeesti saattamassa joitaki junaan, enkä vaan esittäny että odottaisin jotakin. Puskaradio kerto että keskustan puoliksi purettu kerrostalo on vallattu. Haluaisin käydä myös siellä joskus.

"Tai sitten keitän muina naisina kahvia ja unohdan.
Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana, juon sen miten sattuu.
Mitä tahansa minusta odotat, sitä en ole.
Mitä tahansa minusta haluat, et taida saada kuitenkaan."

SMG:n uudet hyviä, tekis mieli ostaa levy heti eikä vasta parin vuoden päästä kun se on puolet halvempi. Tähän iltaan sopii myös Noitalinna huraan Kalan silmä -levy. Kuuntelemisen arvoinen sekin. Näistä tulikin mieleen, että kyllä nyt ketuttaa; tilasen tuossa yhtenä iltana liian hyvällä tuulella Jarkko Martikaisen Mierolaisen sekä paidan. Levy on oikein sopiva, mutta paita ihan liian pieni. Toivottavasti voi vaihtaa, eihän tuollaista kehtaa käyttää.

Tietysti sen täytyy olla niin että ihmiset kasvavat erilleen, tiet erkanee tai jotain vastaavaa, mutta silti minä taas huomasin vihaavani jokaista joka on joskus ollut minulle tärkeä, mutta on osannut päästää irti, toisin kuin minä.

Tälläistä tällä kertaa, saa nähdä kuinka paljon kirjoitan tänne, itsesensuuri on kova jopa päiväkirjamerkinnöissä.